Miten tiedämme, että psykoterapia on vaikuttavaa?

Suomessa käytetään satoja miljoonia euroja psykoterapiaan vuosittain. Kelalle, vakuutusyhtiöille ja työnantajille se on merkittävä investointi. Silti kysymys on yllättävän vaikea: mistä tiedämme, että hoito todella vaikuttaa?

Useimmiten vastaus perustuu oirekyselyihin. Asiakas täyttää lomakkeen hoidon alussa ja lopussa, ja jos pisteet laskevat, hoito on toiminut. Se on parempi kuin ei mitään. Mutta se ei kerro, miksi hoito toimi tai miten muutos syntyi. Eikä se kerro, olisiko muutos tapahtunut nopeammin tai tehokkaammin, jos hoitoa olisi suunnattu eri tavalla.

Oireet kertovat missä ollaan. Prosessit kertovat mihin ollaan menossa.

Psykoterapiatutkimus on viime vuosina suunnannut huomionsa niin sanottuihin psykologisiin prosesseihin. Ne ovat muutoksia siinä, miten ihminen suhtautuu omiin ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa: oppiiko hän toimimaan arvojensa mukaisesti myös vaikeiden tunteiden keskellä, muuttuuko hänen tapansa käsitellä stressiä tai ahdistusta. Jyväskylän yliopiston PROCEED-hankkeen viestintä korostaa juuri tätä: yksilön psykologisten prosessien ymmärtäminen ja niihin vaikuttaminen on oleellista vaikuttavan hoidon kannalta.

Toisin sanoen: oireiden väheneminen on hoidon tavoite, mutta psykologisten prosessien kehittyminen on usein se mekanismi, jonka kautta muutos tapahtuu.

Mitä tämä tarkoittaa rahoittajille?

Kun psykologisia prosesseja seurataan yksilötasolla koko hoitojakson ajan, syntyy tietoa, jota ei ennen ole ollut saatavilla. Terapeutti näkee datasta, missä asiakas on hoidon alussa ja mihin suuntaan hoito etenee. Se mahdollistaa hoidon tarkentamisen ajoissa, ei vasta sitten kun hoitojakso on jo päättynyt.

Hoitojen rahoittajille tämä tarkoittaa siirtymää oletuksista kohti tietoon perustuvaa näkymää hoidon vaikuttavuuteen. Ei arvailuja. Ei pelkkiä oirepisteytyksiä. Vaan ymmärrys siitä, mitä hoidossa oikeasti tapahtuu.

Kide Health on rakennettu juuri tähän.

Sovelluksemme mahdollistaa sekä oireiden että psykologisten prosessien seuraamisen yksilötasolla koko hoitojakson ajan. Tämä luo edellytykset vaikuttavammalle psykoterapialle ja antaa rahoittajille sen mitä he tarvitsevat: tietoa, ei oletuksia.